Maailmankuva

Mike Hanlonin kirja

Vuosi 2006, tapahtumapaikkana Maine. George Bush jr. on Usan presidentti ja kaikki kuvittelevat yhä, että hän on pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva presidentti. Eletään nousukautta, armeijan joukot ovat edelleen Irakissa ja Saddam Hussein on hiljattain hirtetty. Hittilistoilta löytyvät Coldplay, Shakira, System of a Down ja Beyonce, elokuvissa pyörii Da Vinci-koodi, V niinkuin Verikosto ja Pirates of the Caribbean 2. YouTube on juuri myyty Googlelle, Nintendon Wii-konsoli on tulossa kauppoihin ja Facebookilla on 12 miljoonaa käyttäjää. Hiljattain on päätetty, että Pluto ei enää ole planeetta.

Vuonna 2006 juhlitaan myös bestseller-kirjailija Mike Hanlonin klassikkoteoksen "Kun todisteita vain on liikaa - Derryn murhasyklit uudisraivaajien ajalta nykypäivään" 20-vuotisjuhlapäivää. Kyseisen kirjan ilmestyminen vuonna 1986 sysäsi liikkeelle tapahtumaketjun, joka johti lopulta siihen, että niin kutsuttujen yliluonnollisten ilmiöiden olemassaolo tunnustettiin virallisesti todeksi sekä armeijan, hallituksen, akateemisten piirien että median taholta. Derryn pikkukaupunki oli hiljattain tuhoutunut selittämättömässä luonnonkatastrofissa, ja Hanlon todisti kirjassaan perusteellisesti, että kaupungin tuho samoin kuin 27 vuoden välein siellä tapahtuneet murhasarjat ja suuronnettomuudet sekä verilöylyt johtuivat yliluonnollisesta voimasta. Kirja synnytti suuressa yleisössä voimakkaan kiinnostuksen kyseisiä ilmiöitä kohtaan ja loi painetta virallisille tahoille ottaa näihin asioihin aiempaa enemmän kantaa.

Hanlonin kirjan aiheuttama kiinnostus olisi ehkä jäänyt vain ohimeneväksi, elleivät puolustusvoimien ja liittovaltion poliisin edustajat olisi lopulta julkaisseet tiedotteita, joissa kertoivat olevansa tietoisia kyseisistä ilmiöistä ja myönsivät tutkineensa sekä jossain määrin myös salailleensa niitä jo pidemmän aikaa. Armeija oli selvittänyt, olisiko yliluonnollisia ilmiöitä tai olentoja mahdollista hyödyntää sotatoimissa, ja FBI puolestaan pyrkinyt salaamaan suurelta yleisöltä näihin ilmiöihin liittyvät kuolintapaukset ja onnettomuudet sekä selvittämään, miten niitä olisi mahdollista ehkäistä. Nyt sekä puolustusvoimissa että liittovaltion poliisissa oli kuitenkin tultu siihen tulokseen, että kyseiset ilmiöt olivat liian harvinaisia ja vaikeasti ennakoitavia, jotta niitä olisi mitenkään tehokkaasti voitu hyödyntää maanpuolustuksessa tai toisaalta saada hallintaan poliisivoimin. Niinpä kaikki asiaan liittyvät projektit oli päätetty lakkauttaa. Joitakin sisäisiä tutkintoja aloitettiin asiaan liittyvistä räikeimmistä väärinkäytöksistä, kuten armeijan mahdollisesti tekemistä ihmiskokeista, mutta vähitellen tutkinnat kuivuivat kasaan ja suuri yleisö menetti mielenkiintonsa niihin.

Mikään taho ei kuitenkaan varsinaisesti ottanut vastuuta yliluonnollisten ilmiöiden aiheuttamista ongelmista ja niiden kohtaaminen oli käytännössä edelleen varsin harvinaista. Arvioiden mukaan yksi 5-10 miljoonasta amerikkalaisesta kohtasi jossain elämänsä vaiheessa aidosti yliluonnollisen ilmiön, joskin joissakin osavaltioissa, kuten Mainessa, tämä luku oli huomattavasti suurempi. Ilmiöiden tunnustaminen todeksi aiheutti lähinnä valtavan kaupallisen hirviö- ja kauhubuumin, lisäsi niihin liittyvän akateemisen tutkimuksen rahoitusta sekä sai jotkin yksityiset ihmiset perustamaan ja ylläpitämään niin kutsuttuja haamujengejä, eli järjestöjä, jotka pyrkivät etsimään ja tuhoamaan aggressiivisesti käyttäytyviä yliluonnollisia voimia.

YI-kuntoutusyksiköt

Koska sekä armeija että poliisi olivat irtisanoutuneet kaikesta vastuusta ilmiöihin liittyen, ja koska julkinen keskustelu synnytti painetta hallinnolle reagoida tilanteeseen jollain tavalla, perustettiin Yliluonnollisten ilmiöiden säätelyn virasto. Ilmiöiden itsensä tutkiminen ja hallinta koettiin kuitenkin liian ylivoimaisena ja vaikeasti toteutettavana, joten virasto keskittyi tukemaan ja kontrolloimaan ihmisiä, jotka olivat kokeneet näitä ilmiöitä. Tämä toteutettiin ensisijaisesti perustamalla YI-kuntoutusyksiköitä, joihin voitiin sijoittaa ihmisiä, joilla oli vaikeuksia elää normaalia arkea esimerkiksi aaveiden tai elävien kuolleiden kohtaamisen jälkeen, tai siksi että heillä itsellään oli yliluonnollisia kykyjä.

Alun perin nämä yksiköt pyrkivät erikoistumaan tiettyjä ilmiöitä kokeneisiin ihmisiin esimerkiksi siten, että vampyyrin kohdanneet sijoitettiin eri yksikköön kuin telekineetikot, tai ilmiöiden kohtaamisesta seuranneen tilanteen mukaan, esimerkiksi fyysisesti vammautuneet omaan yksikköönsä, pelkotiloista kärsivät omaan yksikköönsä ja ihmissuden hyökkäyksen seurauksena orpoutuneet lapset omaan yksikköönsä. Vähitellen kun julkinen kiinnostus aiheeseen väheni ja sen myötä YI-työskentelyn rahoitus hupeni, yksiköt erikoistuivat enää löyhästi ikäryhmittäin: alle 30-vuotiaat lasten ja nuorten yksiköihin ja 30-70-vuotiaat aikuisten yksiköihin. Yli 70-vuotiaille oli aluksi omia yksiköitään, mutta myöhemmin tultiin siihen tulokseen, että yliluonnollisia ilmiöitä kokeneiden vanhusten oireet poikkesivat niin vähän esimerkiksi alzheimer-potilaiden oireista, ettei heitä varten ollut taloudellisesti järkevää ylläpitää omia YI-yksiköitä. Tähän vaikutti myös se, että vanhuksilla itsellään ei tuntunut koskaan olevan yliluonnollisia kykyjä.

Yliluonnollisten ilmiöiden säätelyn virasto toimii oman lainsäädäntönsä pohjalta, ja sen viranomaiset voivat tehdä kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja ilman lastensuojelun viranomaisia sekä määrätä aikuisia pakkohoitoon ilman lääkärin arviota. YI-yksiköissä hoidetaan kuitenkin myös lapsia, jotka ovat siellä vanhempiensa suostumuksella sekä aikuisia, jotka ovat hakeutuneet yksikköön vapaaehtoisesti ja voivat poistua sieltä halutessaan. Yleensä samoissa yksiköissä asuu sekä pakko- että avohoidossa olevia. YI-virastojen alaiset tuomioistuimet hoitavat myös oikeusjutut, joihin liittyy yliluonnollisia elementtejä, ja Mainen osavaltiossa on mahdollista suorittaa vankeusrangaistus YI-yksikössä, mikäli rikokseen liittyy yliluonnollisia voimia ja tämä ratkaisu nähdään muuten tarkoituksenmukaisena. Käytäntöä, jossa vastasyntynyt vauva ja 29-vuotias murhaaja voidaan periaatteessa sulkea samaan laitokseen, on kritisoitu laajalti ja joissakin osavaltioissa rikolliset sijoitetaan omiin yksikköihinsä.

Tästä huolimatta Mainen YI-laitokset ovat kohtalaisen rauhallisia ja melko toimivia verrattuna esimerkiksi moniin eteläisten osavaltioiden kuntoutusyksiköihin. YI-yksiköistä kirjoitetaan enää vain harvoin mediassa, mutta huhupuheiden mukaan olosuhteet joidenkin osavaltioiden yksiköissä ovat lähinnä helvetilliset. Tilannetta on pahentanut viime vuosina se, että YI-laitoksia on yksityistetty runsain määrin ja niissä on tämän seurauksena alettu säästää vähän joka asiasta, ne ovat usein liian täynnä ja henkilökunta on kouluttamatonta ja arveluttavaa.

Hämäränkoti

Hämäränkoti sijaitsee Castle Rock-nimisen pikkukaupungin takamailla. Se on perustettu vuonna 1990. Alun perin sen omisti Mainen osavaltio, mutta vuonna 2003 tilat myytiin ja toiminta ulkoistettiin Jäniksenkäpälä Oy:lle, joka omistaa tällä hetkellä noin 40 prosenttia kaikista Yhdysvaltojen YI-kuntoutusyksiköistä. Hämäränkodin johtajat ja työntekijät ovat koko sen historian ajan vaihtuneet taajaan. Tällä hetkellä yksikön johtajana toimii sairaanhoitaja Annie Wilkes.

Hämäränkodissa asuu tällä hetkellä yhdeksän asukasta, iältään 17-26-vuotiaita. Osa asukkaista on siellä vapaaehtoisesti, osa vastoin tahtoaan. Asukkaita ei rohkaista puhumaan keskenään kokemistaan yliluonnollisista asioista, eikä kukaan tiedä tarkkaan, kuka on kokenut mitäkin. Ilmapiiri Hämäränkodissa on YI-yksiköksi kohtalaisen rauhallinen, mutta väkivaltaiset selkkaukset asukkaiden välillä eivät ole täysin ennenkuulumattomia, ja niihin liittyy usein omituisia ja pelottavia ilmiöitä. YI-lainsäädäntö antaa laitoksen työntekijöille laajat valtuudet rajoittaa asukkaiden perusoikeuksia, mikäli se nähdään turvallisuuden ja yleisen edun kannalta välttämättömänä. Tavallisimpia rajoituksia ovat eristäminen ja esineiden takavarikointi. Rajoituksia voidaan kohdistaa vain niihin, jotka eivät ole yksikössä vapaaehtoisesti, mutta mikäli vapaaehtoiset kieltäytyvät rajoitustoimenpiteistä, heidät voidaan poistaa yksiköstä. Yksikön johtajalla on oikeus kantaa asetta ja käyttää sitä tarvittaessa. Periaatteessa asetta ei saa käyttää yksikössä vapaaehtoisesti olevaa vastaan, mutta kiireellisessä tilanteessa tämä sääntö voidaan tarvittaessa ohittaa, joskin se tietää paljon paperitöitä jälkeenpäin.

Laitoksessa on mahdollista suorittaa high schoolin oppimäärä sekä joitakin yliopistokursseja. Opiskeluja organisoi englannin kielen ja kirjallisuuden lehtori Paul Sheldon, joka oman aineensa opetuksen lisäksi tukee ja mahdollistaa asukkaiden itsenäistä opiskelua muiden aineiden osalta. Vaihtoehtona opiskelulle asukkailla on mahdollisuus työskennellä laitoksen omistamalla pienviljelmällä vaatimatonta korvausta vastaan. Vapaaehtoisesti Hämäränkodissa asuvat voivat halutessaan myös opiskella tai työskennellä yksikön ulkopuolella. Pakkohoidossa olevat aikuiset, vankeusrangaistusta suorittavat tai huostaanotetut alaikäiset voivat poistua alueelta vain luvanvaraisesti.

Hämäränkodissa pidetään myös vapaamuotoisia ja epävirallisia oppitunteja, joissa keskustellaan siitä, miten erilaisia yliluonnollisia ilmiöitä voi parhaiten torjua sekä harjoitellaan niitä vastaan taistelemista. Näistä tunneista vastaa Wendy Pillsbury, joka ei ole Hämäränkodin työntekijä, vaan saa palkkansa Hopealuoti Ry:ltä, joka on Usan toiseksi suurin yliluonnollisten ilmiöiden vastaista taistelua tukeva yksityinen järjestö. Pillsburyn tunnit ovat varsin suosittuja, mutta niiden rahoitus on jatkuvasti vaakalaudalla.

Mutantit ja Chamberlain

Ihmisiä, joilla itsellään on yliluonnollisia voimia, kutsutaan mutanteiksi. Nimitys on yleisesti käytössä ja sitä pidetään normaalina puhekielenä, vaikka mutantit itse kokevat sanan halveksivana. Vaihtoehtoista, poliittisesti korrektia termiä ei kuitenkaan ole yleisessä käytössä.

Mutantteihin kohdistuu vielä enemmän ennakkoluuloja kuin muihin YI-laitosten asukkaisiin ja heitä pelätään usein kykyjensä takia. Kukaan ei oikein tiedä, miksi jotkut lapset syntyvät yliluonnollisia kykyjä omaavina tai edes sitä, kuinka voimakkaita ja minkälaisia nuo kyvyt voivat olla. Tutkimus aiheesta on vielä lapsenkengissä eikä siihen ole saatavilla kunnolla rahoitusta, ja populistiset poliitikot lietsovat välillä suoranaista mutanttivihaa.

Mutanttien tiedetään aiheuttaneen joitakin suuronnettomuuksia, joissa on kuollut lukuisia kansalaisia. Mainessa näistä tapauksista kuuluisin on Chamberlainin tulimyrsky, joissa Charlie McGee-niminen lukiotyttö tuhosi tulivoimillaan kokonaisen koulun ja isoja osia Chamberlainin pikkukaupungista päättäjäistanssiaisyönään. Nämä yksittäiset tragediat ovat saaneet mediassa paljon enemmän huomiota kuin vähäeleisemmät, mutta säännölliset ja paljon enemmän kuolonuhreja vaatineet mutanttien lynkkaamiset, joita tapahtuu erityisesti eteläisissä osavaltioiss

"Takaisin elämään" -menetelmä ja Louis Creed